7.-10.7. Aurinkoloma Lago Maggiorella

Lauantai-iltapäivällä ajoimme Lago Maggioren rannalle kylään nimeltä Belgirate. Asumusta varatessamme ainoa kriteeri oli oikeastaan uima-allas, ja sen me saimme. Kylä itsessään oli lähinnä läpiajopaikka, niin kuin suurin osa pienistä kylistä rannassa. Autotie menee kaiken keskellä, halusit sitten rantaan tai terassille, tie on välissä. Vähän hirvitti ravintolassa tien yli koko ajan juoksentelevat tarjoilijat. Tai siis ne autot, joita heidän piti varoa.

Lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä, joten iltapäivän makasimme uima-altaalla, mikä oli niin raskasta, että ennen ruokaa oli pakko ottaa pienet tirsat ilmastoidussa hotellihuoneessa. Illallinen olikin sitten omanlaisensa ohjelmanumero, sillä tajusimme, että on lauantai ja meillä on pöytä varaamatta. Kylän kaikki kolme terassia eivät kuitenkaan olleet täysin varattuja, ja saimmekin pöydän, mutta ei kyllä ollut ihmekään, että kyseisellä terassilla oli tilaa. Ihan heti missään en muista sellaista säätöä: vähän liian monta unohdusta yhden vierailun aikana. Lisäksi koko henkilökunta laski ääneen enemmän tai vähemmän koko ajan, kuinka monta paikkaa pöydissä oli vielä tyhjänä. Mamma veti edestakaisin hiki hatussa ravintolan ja terassin välillä, mutta ei oikeataan kuitenkaan tehnyt mitään - tyypillinen "minulla on kiire, koska juoksen" -pomo. Saimme kuitenkin ruokaa ja kävellimme kauniissa hämärtyvässä illassa takaisin hotellille.

Aina on hyvä aika kierrokselle Yatsia.

Olin saanut yhden tehtävän: Meiju oli lomalla Stresassa käydesään löytänyt täydellistä maustetta - sitä jos pussin veisin tuliaisina hänelle. Sunnuntaina olikin hyvä päivä suunnistaa kymmenen minuutin ajomatkan päähän Stresaan, kunhan ensin olimme maanneen aamupäivän auringossa uima-altaalla. (Anders ei varsinaisesti ole aurinkolomailija, koska noin vartein välein kirjan takaa kuuluu: " Mitä sitte tehtäis?" Onnistuimme olemaan tekemättä mitään kuitenkin lähes pari tuntia!) Olin saanut kartan, jossa oli ehkä oikea kauppa. Lisäksi minulla oli kuva mausteseoksesta purkin pohjalla ja vinkki, että puotia pitää viehettävä englantilainen rouva. Näillä ohjeilla suunnistimme kaupunkiin.

Kappas. Kaupunki on täynnä. Autoja. Ihmisiä. Liikenteenohjausta. Jos ihmettelee, miksi majoitusten hinnat ovat vähän korkeammat tai huoneet ovat kortilla, voi tietenkin aina tarkistaa, sattuuko kyseisessä kaupungissa olemaan jotakin erikoista kyseisenä ajankohtana. Stresassa oli viikonloppuna jokin venekilpailu, emme oikein saaneet selville mikä. Nopeita veneitä, liikaa ihmisiä - joten ajoimme ohi ja päädyimme lounaalle seuraavaan kylään. Sunnuntailounas auringossa järven rannalla: meheviä tomaatteja, ihanaa munakoisoa. Onnistunut retki siis kuitenkin!

Maanantaina otimme uuden yrityksen mausteenmetsästyksessä. Kartta vei väärään kauppaan: sen pystyi päättelemään ympärillä killuvista kirkkaista keramiikkaesineistä. Kysyin kuitenkin myyjältä vinkkiä, ja vaikka kaikki vinkit eivät täsmänneetkään, lähdimme seuraavaan osoitteeseen - ja kas! Oikea kauppa, La Cambusa, löytyi: näytin myyjälle kuvaa Meijun maustepurkin jämistä ja sieltähän sitä sai.

Rouva itsekin oli paikalla. Ei tosin ollut englantilainen, vaan hyvin viehettävä 80-vuotias italialainen, joka kertoi perustaneensa kaupan 60 vuotta sitten. Rouva kertoi Andersille rauhoittuvansa aina kauppaan tullessaan, muuten stressaa. Kun uskaltautui sisään asti tähän puotiin, joka ulos näytti kovin samalta kuin kaikki muutkin herkkukaupat kaupungissa, löysi takahuoneen, jonka viinivalikoima pysäytti. Eräälläkin seinällä rouva totesi vaatimattomasti olevan, ei Italian, vaan maailman parhaat viinit. Täytyy myöntää, että illalla kun ajoimme kaupunkiin vielä syömään, kävimme kaupassa uudelleen.

Tämä pullo jäi vielä kauppaan.

Tiistaiaamuna matka jatkui. Pit stop järvenrannalla oli juuri sellainen, kuin olimme suunnitelleet. Aurinkoa. Lämpöä. Lukemista. Uima-allas. Pulahdus järveen. Loma.

Ja ruokaa. Sillä tärkeintä retkillä on eväät.

P.S. Matka jatkui Alsaceen ja valkoviinin äärelle, mutta siitä kirjoittelen tai kirjoittelemme oman päivityksen. Nyt terveisiä Bruggestä. Olutta on.