24.7.2016 Kotona taas

Tähän voisi varmasti kirjoittaa kaikenlaisia kliseitä. Home sweet home. Borta bra men hemma bäst. Oma maa mansikka - muu maa mustikka. Ja kyllä, kotiin oli kyllä kiva palata: saada pyykit koneeseen, päästä ensi yönä omaan sänkyyn nukkumaan. Hetkeen ei tarvi ajaa autoa, Anders totesi. Tuliaiset lienevät selvinneet matkasta, vaikka maistamallahan se vasta selviää. Vain yksi Barolo oli selvästi matkasta kärsinyt - voi harmi, sillä täytyy varmaan tänä iltana jo maistaa, onko se kunnossa.

Tilastotappio

Kotimatka alkoi oikeastaan jo keskiviikkona, kun lähdimme Ranskasta kohti pohjoista. Kotimatkan varrella oli kuitenkin sen verran mukavia pit stoppeja, ettei lomantuntu päässyt katoamaan. Keskiviikkoiltana pysähdyimme Maisan vaihtarikaveri Steffenin luona Kasselissa. Kuulumisten vaihtoa, dinner ja muutama olut. Hienoa nähdä ystävän toipuvan viimekeväisestä kiipeilyonnettomuudesta, pysäyttävää toki oman loman jälkeen. Saksassa oli muuten keskiviikkona koko kesän kuumin päivä ja lämpömittari taisi korkeimmillaan näyttää +38,5 c.

Steffen ja Maisa

Tostaina jatkoimme Kasselista matkaa kohti Kööpenhaminaa. Autossa istumista ja autobaanaa. Puttgardenissa toki pistäydyimme bordershopissa: kerroskaupalla viiniä ja viinaa. Kamala kokemus kaiken kaikkiaan. Tanskalaisten Tallinnasta lautalla yli Tanskaan ja kohti Kööpenhaminaa. Elisa ja Peppe sattuivat lomailemaan Köpiksessä samaan aikaan, joten menimmekin heille "yökylään". Peppe tosin seikkaili Göteborgissa ja sillalla koko yön, mutta me kävimme Elisan kanssa iltaoluella Mikkellerillä sekä iltapalapölsellä. Aamulla kävimme yhdessä brunssilla, ah kunnon aamiainen - ei mitään nutellaa ja vehnäleipää!

Kaupunkilomalla Elisan ja Peppen kanssa.

Viimeinen ajoetappi Kööpenhaminasta Tukholmaan alkoi ja Maisakin uskalsi taas rattiin. Kilometrejä koko reissulla kertyi noin 5500, joista Maisa taisi ajaa kymmeneksen. Viimeisen etapin viimeiset satakilometriä edessä ja kuinkas kävikään: kunnon ruuhka ja liikenne seisoo pahemmin kuin Saksan staussa. Liikenneonnettomuuden vuoksi liikenne ohjattiin kiertotielle ja Tukholmaan saavuttiin 1,5 tuntia suunniteltua myöhemmin.

Tukholmassa yövyimme Långholmenin saarella, vanhassa vankilassa, jossa nykyisin toimii hostelli, hotelli ja museo. Hostellivieraat, eli mekin, majoittuvat kirjaimellisesti museossa. Eipä ole ennen tullut sellissä vietettyä yötä! Illalla kierros kävelymatkan päässä Södermalmin olutravintoloissa: valikoimat poikkesivat kovin kotoisista, joten on tavallaan turvallista, että ruotsalaiset pubit sulkevat ovensa jo yhdeltä. Lauantaina turistina Tukholmassa, vähän shoppailua mm. Systembolagetissa. Hups.

Ovi museoon, eiku hostelliin...

Tukholma Södermalmilta päin

Ihan tarpeeks kauan oltu reissussa näköjään.

Illaksi Itämeren punaiseen ja kotia kohti. Aurinkokin näyttää seuraavan meitä, vaikka illalla näytti, että kohti harmautta kuljetaan. Päiväunet. Illallinen ja reissun karmein drinkki. Upgreidattu parivuoteellinen hytti. Laiva oli muuten tosi kivasti rempattu keväällä telakalla, henkilökunnan voisi rempata seuraavaksi...

Ihana loma. Kaikkea, mitä toivottiin ja vähän enemmän. Metrejä kertyi niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin ihan kiitettävästi. Mistä nautimme? Ihania illallisia, hyviä viinejä, hyvin nukuttuja öitä ja aikaisia aamuja. Kiiveten ylöspäin, liitäen alaspäin, turvallisesti Skodalla eteenpäin. Maailman parasta matkaseuraa - reissussa ja elämässä.

21.7.2016 Rästivideoita

Saatiin vihdoinkin säädyllinen nettiyhteys ja muutama video ladattua tuubiin.

Kiipeilyä L'Indexillä:

Liitovarjoilua:

Kiipeilyä Crakoukas:

19.7.2016 Lopussa kiitos seisoo

Viikonloppuksi siirryimme kohti pohjoista, ensin Aostan laaksoon, pieneen keskiaikaiseen Bard-kylään, sitten lauantaina takaisin tunnelin läpi Ranskaan ja Chamonix'hin. Yksi suunnitelma oli mennä moikkaamaan tuttuja La Graveen, mutta menojen mennessä ristiin totesimme, että "tutut"vuoret on nyt helpompi vaihtoehto.

Bard

Bardin vieressä on paljon kehuttu kiipeilykallio, Maccaby. Sitä kävimme jo aiemmin reissulla katselemassa ja se sijaitsi sopivasti matkan varrella takaisinkin päin. Perjantai-iltana päädyimme pieneen vinoteekkiin, joka avattiin vain meitä varten, kävimme kävelyllä keskiaikaista linnoiusta ympäröivillä kujilla ja kävimme nukkumaan ajoissa, jotta ehtisimme ennen päivän kuuminta aikaa kallioille. Lauantaiaamuna olimmekin ajoissa paikalla, mutta kuinkas kävikään. Kahden tunnin etsimisen, kiipeämisen (ilman varmistusta) ja haahuilemisen jälkeen totesimme, ettei reitin aloituspulttia, eikä koko reittiä, vaan löydy. Emme päässeet edes lähelle oikeaa seinää. No, löytyi yrittien tuoksua ja heräävän hellepäivän tuskaisaa kosteutta. Takaisin autolle siis ja kohti Ranskaa.

Ei löytynyt kalliota ei, mutta kaunista ja kuumaa oli.

Viikonloppu Chamonix'ssa ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitellusti, kun lauantai-illasta maanantaiaamuun oli parempi pysytellä vessan lähettyvillä. Sellaistahan sattuu.

Maanantaina päätimme kuitenkin, että vatsataudille voisi nyt näyttää keskisormea. Olimme koko viikonlopun ihastelleet kämppämme parvekkeelta vuorien yllä lentäviä liitovarjoja. Andersin synttärit - mikä ihana tekosyy! Nousu hissillä Plan Prazille (n.2000m) ja pilottien kyytiin. "Pienen odottelun" jälkeen pääsimme vihdoin ilmaan. Hubert "The Turtle" ja pienempi sähköjänis korvasivat odottelumme hieman pidemmällä lennolla. Huikeaa! Lentokorkeus parhaimmillaan yli 2500m, tuuli kasvoilla ja vuoret ympärillä. Maisa istui koko matkan sanattomana, paitsi silloin, kun tehtiin "some tricks". Ympäri mentiin ja sen naurun taisi kuulla koko Chamonix.

Alkuvalmisteluja.

Synttärisankari liitää.

Ota ite selfie tässä korkeudessa kameralla!

Kolmen päivän odotus kuitenkin palkittiin, kun tiistaina pääsimme vihdoin reitille, jota varten takaisin tultiin: Crakoukas, klassikko, joka "pitää" kiivetä. Ilma oli jälleen lämmin, mutta korkeus tekee sen, että lämpötila on yllättävän miellyttävä: lämmintä, mutta ei kuumaa. Kivikään ei kuumene liikaa. Reissun hienoin reitti, sanoo Anders. Maisa totesi, että jos tämä olisi pitänyt kiivetä kaksi viikkoa sitten, olisi Amppa saanut kiivetä loppureissun yksinään. Piipun kautta tolpan nokkaan ja viimeinen koko reissun vaikein pitch vielä kirsikaksi kakun päälle. Kyllä kelpaa.

Crakoukas

Pikkutauko tolpan päällä ennen pientä laskeutumista.

Illaksi ajoimme Alppien Venetsiaan, Annecyyn. Illallinen joen rannassa ja kävely kuutamon valaiseman järven rannalla. Paljon turisteja, mutta mukava paikka pistäytyä. Unta ei paljon tarvi hoututella tällaisen päivän jälkeen.

Taidetta ja vanha vankila Annecyssä.

Tärkeintä retkillä on eväät. Osa II

Jäätelööö

Ah ihana Italia! Aktiivisen kiipeilyloman jälkeen siirryimme Italiaan herkuttelemaan. Sitten nautiskelemaan. Ja lopulta meni jo mässäilyn puolelle. Aosta, Liguria ja Piemonte tarjosivat parastaan, kuinkas muuten.

Jos ihan vaan salaattia ja vähän leipää.

Kevyt lounas helteessä

Pizzalounas biitsillä 

Matkalounas mukaan pakattuna: Sonian sipulifoccaciaa, nam!

Hyvää oli.

Lounas Piemontessa

Pikkutasting Barolon aamussa

Pikkutasting Barolon illassa

Barolossa saa kaikkea Barolosta: Barolo-jäätelöä ja -risottoa.

Illallinen Albassa: tartar, tryffeliä ja juustoa sekä brasatoa (Barolossa haudutettua lihaa) 

15.7.2016 Ostetaan ihan vaan pari pulloa, ettei lähe lapasesta

La Morra

Keskiviikkoaamuna oli aika sanoa hei hei ihanalle majatalolle ja sen ihastuttavalle omistajalle Sonialle. Kun kerroimme matkamme jatkuvan Baroloon, Sonia suositteli meille La Morraa, joka on Barolon alueen korkeimmalla kukkulalla oleva pieni kylä, jonka maisemat ovat näkemisen arvoiset. Viiniä, viiniä, viiniä silmänkantamattomiin. Kaunista. Henkeäsalpaavan kaunista.

Piemonten viinimaisema Lange-Roero ja Monferrato on Unescon maailmanperintökohde.

Näin Välimeri vaihtui siis Barolon punaviinialueeseen. Vierailimme muutamalla viinitilalla ja mukaan tarttui toki myös jokunen tuliainen. Viinitiloja on alueella vierivieressä, mutta italialaisittain on välillä hankalaa tietää, onko vierailijat tervetulleita, pitääkö kierros varata etukäteen, onko turistit vain välttämätön paha... Satuimme kuitenkin poikkeamaan kolmella hyvin erilaisella tilalla perinteisestä pientilasta teolliseen halliin ja pääsimme tietenkin myös maistelemaan tilojen tuotteita. Punaviini maistuu hyvältä myös aamuisin!

Virnan kellarissa

Vähän isommassa kellarissa

Jos vaikka siitä alkuun...

Barolon kaupunki sattui samaan aikaan olemaan "suljettu". Paikalliset Porin Jazzit, joilla esiintymässä muun muassa Elton John, sulkivat tiet ja alkuviikosta myös ravintolat. Ystävällisen henkilökunnan avulla löytyi kuitenkin kaupungin ainoa ruokaravintola, josta saimme illalla apetta.

Päätimme pysytellä vielä hetken Piemontessa ja varasimme huoneen Albasta. Paikallisessa viinikaupassa ensimmäisenä kysyttiin, mistä olemme ja kerrottiin, että "Chef Sukula" on hyvä ystävä ja asuu ihan lähellä. Tryffeliä ja viiniä, viiniä ja tryffeliä. Siinäpä tämän kaupungin sisältö.

Mutta sitten. Osteria La Sognatori. Mene ja syö, niin tiedät. "Piccolo antipasti?" "Si, grazie." Pöytä täyttyi herkuista: tartaria, juustoa ja tryffeliä, tuoreita viikunoita, leikkeleitä. Päätimme, että tämä on ravintola, jossa syödään pitkän kaavan kautta ja se kannatti. Lasku oli naurettavan pieni, palvelu oli mutkatonta ja viini hyvää. Kotimatkallekin saimme pienen viinipullon, kuin kiitoksena siitä, että kävimme heillä syömässä.

12.7.2016 Auringossa

Lähdimme sunnuntaiaamuna Chamonix'sta sääennusteiden lupaillessa alppien pohjoispuolelle vesisadetta. Kohti etelää siis. Mont Blancin tunnelin jälkeen reissu onkin jatkunut pelkkässä auringon paisteessa. Lämpötila ei ole laskenut yölläkään alle +20, eli hyvin on tarjettu. Chamonix'sta porhalsimme pitkin Aostan laaksoa ja pysähdyimme pikakaupunkilomalle Aostaan. Lounas ja takaisin ilmastoituun autoon. Ei ole pohjoisenmiehen kelejä nämä.

Jäätelö maistui Aostassa

Illaksi suuntasimme n. 300 hengen alppimetropoliin, Issimeen. Elämä on hyvä, kun kädessä on kylmä Negroni sbagliato. Ystäviä on hyvä pysähtyä tervehtimään, kun kerta ollaan "lähellä". Illallinen oli autenttista aostalaista perheravintolaruokaa. Illan EM-finaali seurattiin baarin 4:3 kuvaputkitelkkarista. Vieläkö niitä on jossain olemassa?

Maanantaina ajoimme kohti Ligurian rannikkoa. Vuoret jäivät taakse ja Välimeri häämötti edessä. B&B löytyi ylhäältä kukkulalta ja totesimme sen loistavaksi piilopaikaksi pohjoisen "ruuhkilta". Pihalla aprikoosipuu on täynnä kypsiä hedelmiä ja musta laiska kissa viettää siestaa pöydän alla. Ikkunat avautuvat alas laaksoon kohti Välimerta. Iltapäivällä kävimme viilentymässä rannalla, auton mittarissa oli +33. Iltakävelyt Finale Borgossa, lasi halpaa valkoviiniä ja majoitukseen elpymään.

Piilopirtti

Final Borgo

Tiistaina olimme heti aamusta reippana matkalla kohti kallioita: 9.00 ja lämpömittarissa +25. Valitsimme kallion niin, ettei aurinko vielä ihan aamusta paistanut suoraan kohti kiveä, vaan saimme kiivetä hetken varjossa. Maisa kiipesi ensimmäistä kertaa kalkkikivellä ja tykästyikin siihen. Ottekaista, pehmeää ja kitkaista kiveä oli mukava kiivetä. Reitit toki olivat suht helppoja. Jaksoimme tässä lämmössä kiivetä vain pari reittiä ja laskeuduimme alas rantaan viilentymään Välimeressä.

Hiki!

Hymyilyttää, vaikka keli on liian kuuma kiipeämiseen

Tuosta ylös!

Reissun jatko on vielä hieman avoin. Monien suosittelema Cinque terre taitaa jäädä toiseen kertaan, sillä nyt näyttäisi siltä, että jatkamme loppuviikosta Baroloon. Aostassa kävimme jo sunnuntaina silittelemässä yhtä kalliota, mutta helteen takia kiipeäminen jäi haaveeksi, joten näyttäisi siltä, että suunta on takaisin pohjoiseen. Mikäpä tässä. Sääennusteen mukaan siellä on aurinko.

Tärkeintä retkillä on eväät. Osa I

Näillä eväillä Sveitsin läpi

Kiipeilyleipä tuoksuu yhtä hyvältä kuin Andersin kiipeilykengät.

Myös nesteytys on tärkeää.

Jääkaapin tyhjennys

Pekoni on vain mauste.

Poco Loco. Joku pyöri kämpille.

Artesaanijäätelöpuikot <3

Jälkiruokaa parvekkella