19.7. Eiguisheim, Brysseli, Brugge ja Lyypekki - viinimaista olutmaihin

Emme oikeastaan olleet suunnitelleet matkaamme Italiaa pidemmälle. Ajatuksissa oli, että Belgiaan ajetaan, mutta mitä kautta matkamme kulkisi, oli vähän auki. Alsace sopi mukavasti matkan varrelle, vaikka valkoviinimaailma kovin vieras meille onkin. Päädyimmekin muutamien suositusten (kiitos Juuso ja Kirsi sekä Mari ja Matias) perusteella pysähtymään Eguisheimissa, vartin ajomatkan päässä Colmarista. Varmasti olisi voinut yöpyä jossain muussakin kauniissa kylässä viinitien varressa, mutta emme halunneet tässä kohtaa yhden yön stoppeja, jotka alkavat kyydissä olevalla viinimäärällä olla rasittavia. Eguisheimista löytyi vino majapaikka ja suositellut viinitalot.

Pieni vino majapaikkamme

Majapaikkamme matkamuistoissa

Ihastuttava asumuksemme oli kuin postikortista, ja lopulta itseasiassa huomasimme, että postikortistahan se löytyikin(ja julisteista ja kirjanmerkeistä ja....)! Saavuttuamme kävimme pienellä iltakävelyllä ja kyselimme vähän, missä illan Ranska - Belgia -ottelua voisi seurata. Saimme selkeän vastauksen: Colmarissa. Päädyimme mökkikeittiöömme kokkaamaan ja Anders etsi televisiosta kanavaa, jolta matsia voisi seurata. Chamonix'ssa matsin kulun kuuli ikkunasta. Eguisheimissa oli hiirenhiljaista. Katsoimme ottelua saksalaiselta tv-kanavalta, laseissamme oli Alsacen valkoviiniä ja kannatimme Belgiaa. Belgia valitettavasti hävisi tylsän ottelun. Ranska voitti - kaduilla oli yhä hiljaista.

Turistiselfie aamupäiväretkellä Colmarissa

Turisti Colmarissa

Aamupäivällä kävimme aamukahvilla ja kävelyllä Colmarissa ja nautimme hetkellisestä viileydestä, kun aurinko oli pilvessä ja lämpötila vain noin +20. Lounasaikaan palasimme Eguisheimiin ja pääsimme tutustumaan muutamaan viinitilaan muutenkin kuin vain tasting roomin viinien kautta.

Kylä oli kaunis. Kaduilla oli paikoin tunne, kuin olisi tehnyt aikahypyn vuosisatojen taakse. Toisinaan taas oli tunne, että käveli elokuvalavasteissa. Mutta hei kelatkaa, ne ihmiset asuu siellä oikeesti - joka päivä. No, viinitilojen tasting roomit toivat takaisin nykyaikaan ja todellisuuteen. Ensikertalaisina ja Baroloon tottuneina olimme hieman hämillämme, miten homma toimii. Välillä puuttui yhteinen kieli ja jossain puuttui asiakaspalveluinto. Pääsimme kuitenkin Zinckin viinitilan ystävällisen henkilökunnan avulla vähän sisään valkoviinien maailmaan. Zinckin perheen ravintolassa söimme myös yhden matkamme upeimmista aterioista: ranskalaisia herkkuja paritettuna paikallisiin viineihin. Mahtavaa!

Kuuntele ystävien ravintolasuosituksia - et pety!

Torstaiaamuna aloitimme pyhinvaelluksemme kohti Belgiaa, Brysseliä ja lambic-olutta. Matkalla keksimme, että ehtisimme ajaa 3 Fonteinen -panimolle. Panimo oli Brysselin Nikinmäessä, tai Keravalla tai Korsossa, niin kuin nyt panimot tuppaavat usein olemaan. Tavallisennäköinen teollisuusrakennus, jonka pihassa kuitenkin varsin iso terassi. Autoileva olutturisti joutuu vähän valikoimaan juomiaan, mutta onneksi pikkupulloja oli tarjolla ja repsikka voi juoda aina "loput". Panimokaupassa valikoima ei ollut parhaimmillaan, mutta muutama pullo tarttui matkaan kuitenkin.

Terassille päästyämme pihaan kaarsi myös taksi ja paikalle saapui baarin toiset asiakkaat meidän lisäksemme. Suomeahan sieltä kuului, ja tietenkin seurueessa oli tuttujakin. Tämä oli ensimmäinen kerta Chamonix'n jälkeen, kun törmäsimme suomalaisiin. Ekan kerran tosiaan Ellu&Co. tulivat perässä Samalla kiipeilyreitillä ja heti perään Joonas&Co. tuppaavat Samaan panimoon Belgiassa.

3 fonteinenin tasting room

Perjantaiksi Anders oli varannut meille kierroksen Cantillon-panimolta. Cantillon on ehdottomasti happaman ystävän kohde nro.1. Ei siitä tarvitse sen enempää kirjoittaa. Tietäjät tietää. Kierroksella oli aika paljon ihmisiä, jopa vähän liikaa. Vaikka olemme panimoita nähneet toki ennenkin, on lambic-panimon näkeminen ja kokeminen varsin hienoa. Aina oppii uutta! Kierroksella huomasi, että hapanoluet ovat Se Iso Juttu Jenkeissä(kin), ja moni harrastaja oli päätynyt tällekin kierrokselle kyselemään typeriä kysymyksiään (pah, amerikkalaiset!!).

Sellasia kegejä sitten

Muutama herkku baarista

Kierroksen jälkeen istahdimme pöytään maistamaan muutaman oluen. Iloksemme vieressämme istunut tanskalaispariskunta ehdotti pullojen jakamista, joten onneksemme autoilevakin olutkansa sai maistaa hieman useamman herkun, joita oli tarjolla vain panimon baarissa, ei kaupassa. Neljän tunnin panimovierailun jälkeen kantamuksien kanssa kohti autoa ja Bruggea.

Kisakatsomo

Brugge

Bruggessa nautiskelimme lämpimästä säästä, olutkahviloista, uppopaistetusta belgiruuasta ja jalkapallohuumasta. B&B-isäntämme oli koonnut huoneeseemme kansion, jonka avulla Bruggessa oli helppo suunnistaa. Muutenkin Hugo oli hauska setä, joka oli tainn
ut sisustaa huoneemmekin ihan itse: Afrikka-teemaisen huoneen seinillä roikkui aseita ja lattialasin alla oli grafiikanvedoksissa tummia naisia. Bruggessa on museo lähes mille vaan: tutustuimme ranskanperunamuseoon (hitti!), suklaamuseoon (ei paljon uutta) ja olutmuseoon (enemmänkin "oluttietoisku"). Lauantai-iltapäivä kului tietenkin kisakatsomossa: helteinen Brugge ei kuitenkaan seonnut pronssimitalista.

Ranskanperunamuseo

Sunnuntain kohde oli kuitenkin lähempänä Brysseliä kuin Bruggea. Andyn olutsuosituksen riivaamana päädyimme ajamaan baariin 100 km päähän. Satuimmehan olemaan "lähellä" ja baari auki ainoastaan sunnuntaisin. Kirkon kupeessa sijaitseva In de verzekering tegen de grote dorst (Vakuutus suurta janoa vastaan) oli kuin mikä tahansa kyläkuppila keskellä ei mitään, mutta olutlista paljasti paikan aivan joksikin muuksi. Baarissa istuivat sulassa sovussa paikalliset Esson parlamentit ja muutamat paikalle vaivautuneet olutturistit. Suositeltu olutkin löytyi. Joimme sen ja palasimme Bruggeen seuraamaan MM-loppuottelua.

In de verzekering tegen de grote dorst

Bokkereyder Vlierbloesem 2017

Alkuviikosta alkoi kotimatka, mutta ilman turhaa kiirettä ja turhan pitkiä ajopäiviä. Bruggesta ajoimme outlet-kylän kautta Düsseldorfiin, josta tuskaisen ja helteisen yön jälkeen ajoimme Hampurin lähelle huvipuisto Heide-Parkiin hurjastelemaan vuoristoradoissa. Heide-Park on avara ja hienosti rakennettu huvipuisto, jossa isot alueet erikseen lapsiperheille ja hurjastelijoille. Sopi meille. Heide-Parkista suuntasimme Lyypekkiin, jossa kävimme kanavan (vai joen vain kanaalin??) varressa illallisella ja parilla pitkällä - monta pitkää kylmää täytynee toteuttaa toiste. Viimeisen päivämme maissa vietimme Lyypekissä keskiaikaista kaupunkia ihaillen. Päätimme myös vuokrata sähköveneen, jolla kiersimme Lyypekin vanhan kaupungin. Pohjois-Saksan kaupungit ovat kyllä kauniita ja todella vehreitä ja vihreitä. Iltapäivän lämpöä ajoimme pakoon Travemünden rannalle. Olimme saapuneet Saksan Hankoon. Kirjaa ja köllöttelyä, pieni pulahdus - olimme valmiita merimatkalle! (Yhdet dönerit ehti toki vielä ennen laivaan ajamista... sillä tärkeintä retkillä on eväät.)