Perjantaiaamuna ajattelimme nukkua pidempään ja maltoimmekin laittaa kellon soittamaan puoli tuntia myöhemmin kuin torstaiaamuna. Suuntana oli Index ja siellä jokusen köyden pituinen reitti. Lunta on vielä niin paljon, että ensimmäinen pultti oli jälleen lumen rajassa. Löysimme kuitenkin sopivan paikan lähteä kiipeämään saksalaisköysistön tehdessä lähtöä samalle reitille. Edellispäivän kiipeilyt tuntuivat kuitenkin kropassa ja päätimmekin lyhentää kiipeilyä huomattavasti suunnitellusta. Ei oo pakko suorittaa! Istahdimme jälleen upeisiin maisemiin lounaalle. Seuraksemme saimme hyvinkin uteliaan alppipukin, joka kierteli ja kaarteli, ei juurikaan säikähtänyt ääniämme ja jäi lopuksi mukavasti poseeraamaan maisemaan.
 |
| Maisa paistattelee päivää samalla, kun odottaa vuoroa reitille pääsyyn. |
 |
| Etsi kuvasta alppieläin. |
 |
| Alppipukki näytti meille paremman puolensa. |
Iltapäivällä nousimme alueen korkeimmalle hissiasemalle Aguille du Midille (3842m). Aikaa paikan tutkailemiseen oli, sillä jonotusnumero alas annettiin samantien ja alas menevän hissin lähtöön oli aika tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Kävimme tietenkin ottamassa pakolliset turistikuvat tyhjän päälle rakennetussa lasikopissa, tutkailimme näyttelyn sekä ihastelimme näköalatasanteilla näkymiä, joita siellä olisi voinut olla. Kiinnostavinta taisi olla viereiseltä graniittipylväältä lasketuvat jenkkikiipeilijät - hulluja! Pelottavaa. Vähän meinasi farkkuhameessa tulla kylmä, kun kokeneempi matkailija totesi, että kyllä siellä tarkenee. Maisa on jättiläinen aasialaisten turistien vierellä.
 |
| Turistit lasikopissa |
 |
| Taustalla Mont Blanc |
 |
| Hurjapäät sumussa |
Koska retkillä on kyse tietenkin aina myös eväistä - ja oluesta, päätimme käydä illalla paikallisessa panimoravintolassa
Micro Brasserie de Chamonix'ssa. Kaikki oluet tuli testattua ja loppuarviomme on: keskinkertaista olutta ja kuivia hampurilaisia.
Tänään olikin sitten hienoista hienoin ja upeista upein päivä! Suuntana jälleen Index, mutta lähdimme valloittamaan viereistä tornia. Samainen saksalaisköysistö jälleen sattumalta edellä, ensimmäiset pultit yllättäen hukassa, hieman sooloillen ylöspäin ja pääsimme reitin alkuun. Pelottavinta koko hommassa on lumilipat, joilta pitää päästä kallioille. Tähän aikaan vuodesta voi kallion ja lumen välissä olla isokin kuilu, emme testanneet kuinka iso - onneksi.
Mukavaa kiivettävää, karheaa kiveä, käsikahvoja, yhden sormen poketti, upeat taukomaisemat ja jännittävä kivisilta viimeiselle pitchille. Jo tämä nousu oli koko tänne ajetun reilun kahden tuhannen kilometrin arvoinen!
 |
|
Jokainen seuraa vuorollaan. |
Tänään kuivataan pyllymäessä kastuneet romut ja pakataan mustalaisleiri laukkuihin. Huomenna matka jatku Italiaan. Aostan kautta Ligurian rannikolle. Avoimia suunnitelmia, aurinkoa, Aperol Spritzeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti