25.6. Kohti Chamonix'ta: juhannus laivassa ja yössä läpi Saksan

Kesän reissua suunnitellessamme päätimmekin startata jo ennen juhannusta. Ei sateista mökkireissua, itikoita eikä säätöä. Anders aloitti lomansa ja Maisa päätti italian kurssinsa torstaina, ja Vitaran takapaksi tupaten täynnä ajoimme tällä kertaa Travemünden lauttaan.

Laivamatka ei toki ollut se edullisin, mutta ehkäpä näillä kilometreillä kuitenkin miellyttävin vaihtoehto.
M/S Finnmaid yllätti siisteydellään. Hytti oli tilava, telkkarista tuli Saksaan asti jalkapalloa, saunatilat olivat koko juhannusaaton käytössä, joten kyllä siinä kelpasi köllötellä Itämeren aalloilla. Yöllä hieman keikutti, mutta muuten matka taittui mukavasti syöden, saunoen ja lukien.
Tuulen takia saavuimme Travemündeen hieman aikataulusta myöhässä, perjantaina n.23.00. Siitäpä sitten saksalainen radiokanava päälle ja auton nokka kohti Sveitsiä. Pieni unitauko pidettiin vähän ennen Kasselia, kahden ja viiden välillä, mutta muuten ajettiin, Anders ajoi, melko lailla yhtä soittoa Ranskaan asti. Maisa viimeisteli matkan Genevejärveltä Chamonix'hin. Eipä tarvi ilmeisesti enää tällä reissulla ajaa: pelkääjänpaikalta kuului sen verran epäilyttäviä ääntelyjä.
Chamonix odotteli meitä tuttuun tapaan aurinkoisena. Lauantaina lähinnä tyhjennettiin auto kämppään ja pienen käppäilyn jälkeen nukahdettiin aika aikaisin...

Pieni merenneito kiipesi kalliolle.

Nyt takana on kaksi hyvää kiipeilypäivää. Turvauduttiin näin aluksi vähän tutumpiin reitteihin, sen verran vähän kiipeily- ja varsinkin liidausmetrejä on molemmilla tältä keväältä takana. Vielä viikko sitten pelotti, miten Maisan jalka jaksaa pidemmillä reiteillä, tai ylipäätään kallioilla, mutta hyvältä näyttää!

Aamulla näytti vielä aika lumiselta ja sumuiselta. Päätimme kuitenkin lähestyä.

Kyllähän se pilvi hiljalleen väistyi ja juuri sopivasti. Tauolla maisema oli jo kivasti kirkastunut.

Ah, otteikasta, helppoa ja mukavaa kiivettävää. Kyllä kelpaa, vielä kun aurinkokin tajuaa pysytellä vähän pilvessä ja kuumimmat kiipeilysäät pysyvät näin poissa. Lunta on paikoin vielä aika paljon, joten reittien alut ovat vähän hankalasti bongattavissa ja alaspäin pääsee sitten pyllymäkeä.

Joskus pitää tulla vähän alas, jotta voi taas mennä ylös.

Tänään vuoren rinteellä bongattiin myös tuttuja, ja kiipesimmekin loppupitchit yhtä matkaa Elinan ja kumppaneiden kanssa. Edellä menneet skottilaiset naurahtivatkin, että olivat suomalaisten ympäröimänä. Nyt olut, suihku ja ruokaa. Nukkumatti löytänee tänäänkin kämppämme ennen varsinaisen vuoronsa alkua.